Legendaa kuulemaan lähes legendojen kera

Vaikka meillä jokaisella taitaa jo kevättä olla hieman rinnassa, siirrämme katseet ja muistot hetkeksi takaisin helmikuun kirpeisiin pakkaspäiviin. Tuo kirpeä pakkaspäivä kuulosti tähän vain niin hienolta ja sopivalta, että siksi niin kirjoitin, todellisuudessa taisi lämpötilat keikkua nollan paikkeilla.

Sää ei ollut kuitenkaan se asia, mistä kirjoittamaan lähdin, vaikka hyvä puheenaihe sekin. Halusin lähteä kertomaan niistä hetkistä, mitä tapahtui perjantaina 13.2.2015. Perjantai 13. päivä, kuulostaa pahalta, mutta nyt mennään ihan ääripäähän.
Tuo päivä kiteytti paljon työtä, jota olimme koko syksyn ja alkuvuoden yhdessä projektityöryhmänä tehneet. Allekirjoittaneella saattoi jopa pieni kimmeltävä ainesosa hiipiä silmäkulmaan, mutta se ei taida kenellekään olla uutta, että tätä neitiä joku joskus itkettää.

Syksyllä aloitimme yhtenä projektityöryhmänä työskentelyn, johon kuuluu lisäkseni seitsemän Upeaa naista!!! Huutomerkkejä voisi laittaa vielä rutkasti enemmän. Projektiopintoihin annettiin hyvin vapaat kädet ja saimme alkaa ideoimaan ja kehittelemään omia suunnitelmiamme juuri niin pitkälle, kuin itse halusimme. Ryhmämme vahvaksi teemaksi nousi lyhyesti kuvattuna ajatus siitä, että me halusimme tarjota "jotakin elämyksellistä jollekin sellaiselle, joka ei yleensä saa mitään". Tämä lause kantoi meitä vahvasti ryhmänä läpi syksyn ja ihan tänne kevään viimeisille metreille saakka. Voisin kirjoittaa projektin muotoutumisesta, siinä tapahtuneista käänteistä, turhautumisesta ja epätoivosta vaikka kokonaisen kirjan, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan.

Lopulta, kummiyrityksemme OP Keski-Suomen yhteistyöllä ja avulla saavutimme ryhmänä sen, mitä halusimme. Pääsimme lahjoittamaan Keski-Suomen Näkövammaiset Ry:lle konserttilippuja Jyväskylän Sinfoniaan 9.5.2015. Tuolloin Jyväskylän Paviljongilla yhdessä Jyväskylän Sinfonian kanssa esiintyy upeaakin upeampi Vesa-Matti Loiri. Me opiskelijat lähdemme nauttimaan suomalaisesta äänestä kymmenen näkövammaisen kanssa ja avustamme heitä tarvittaessa.

Ja voi kyllä, kyllähän se hymyilytti. Elämyksen lahjoitus tapahtui Keski-Suomen Näkövammaiset Ry:n tiloissa, lämmin kiitos heille siitä (ja hyvistä muffinseista). En osannut itsekään ajatella, miten paljon työtä tällaisen lahjoituksen tekeminen taustalleen vaatii. Siitä työmäärästä annan kyllä syvimmän kumarruksen, minkä selkäni suinkin taipuu, projektityöryhmälleni. Jos yksin olisin näitä kaikkia asioita hoitanut, olisin heittänyt hanskat tiskiin jo aikoja sitten.

 Kyllä se vain taas täytyy todeta, että ryhmätyöskentelyssä on aivan uskomattomia voimavaroja. Olen äärimmäisen onnellinen, että jo muutamien viikkojen päästä pääsemme yhtenä projektityöryhmänä avustamaan näitä upeita ihmisiä Loiri- Legenda lavalla konserttiin. Tämä lahjoitus, jonka Keski-Suomen Näkövammaiset Ry:lle yhdessä OP Keski-Suomen kanssa teimme, oli heille valtavan suuri asia. Olemme projektityöryhmänä siis saavuttaneet nyt sen, mitä lähdimme syksyllä tavoittelemaan: Elämys ryhmälle, joka usein jää suurelta yleisöltä huomiotta.

Vaikka vasta ensimmäisen vuoden opiskelijoita olemmekin, niin silti itselläni on vahva usko tai oikeastaan luotto siihen, että meistä kaikista tulee aivan huikeita ammattilaisia sosiaali- ja terveysalalle. Ammattilaisia, jotka oikeasti uskovat siihen, mitä ovat tekemässä.

Tähän loppuun laittaisin kiteytyksenä sellaisen hienon hauisemojin, jos voisin.

Maiju