Mielen hyvinvointi

Tuttu käsite varmasti meille jokaiselle, mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa? RISK!- tiimin Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen- opintojaksossa kävimme myös tätä asiaa läpi dialogitreeneissä.  

Meillä jokaisella on oma tapa huoltaa mieltä ja kehoa siten, että se voi hyvin. Toiselle mielen hyvinvointi on ruuanlaittoa, toiselle ystävien kanssa vietettävää leffailtaa ja toisille huhkimista punttisalilla. Tavoitteena on kuitenkin se, että jokaisella todella on joku tapa, jolla huoltaa mieltään. Tätä myös korostimme pitämissämme treeneissä, muun muassa pohtimalla jokaisen omaan elämään liittyviä asioita, jotka vaikuttavat mielen hyvinvointiin. 

Dialogitreeneissä kävimme keskustelua siitä, millaisia ennakkokäsityksiä meillä on ihmisistä, jotka kamppailevat oman mielenterveytensä kanssa. Yksi allekirjoittaneista pureutui aiheeseen enemmän myös lukemansa kirjan pohjalta, jossa käsiteltiin nuorten mielenterveyshäiriöitä. Mauri Marttusen ym. (2013) kirjoittama Nuorten mielenterveyshäiriöt on opas nuorten kanssa työskenteleville aikuisille, jossa käydään hyvin läpi erilaisia nuorten mielenterveyshäiriöitä. Allekirjoittanutta hätkähdytti, miten paljon erilaisia mielenterveyteen liittyviä häiriöitä tai ongelmia voi nuorilla ja nuorilla aikuisilla esiintyä ja se, miten monet niistä alkavat esiintyä jo hyvin nuorella iällä. Lähes kaikissa häiriöissä todettiin se, miten tärkeää aikuisen tuki ja kuuntelu nuorelle on. On ensiarvoisen tärkeää, että nuori tulee aidosti kuulluksi ongelmiensa kanssa, eikä hoitomuotona ensisijaisesti olekaan pilleripurkki. 

Toinen luettavaksi valittu on Richard Wisemanin teos nimeltään Revi tämä kirja – Unohda positiivinen ajattelu, toimi positiivisesti! Kirjassa kerrottiin laajasti erilaisia tutkimuksia liittyen mielen hyvinvointiin ja positiiviseen asenteeseen. Kirja on jaettu kuuteen aihealueeseen, muun muassa Miten olla onnellinen, Tahdonvoima sekä Uuden minän luominen. Kirjasta teki mielenkiintoisen muun muassa eri aihealueisiin liittyvät käytännön tehtävät. Kirja esimerkiksi alkaa sillä, että kirjoittaja käskee repimään sivun irti kirjasta ja rypistämään sen pieneksi palloksi. Ehkä suurin kolahdus kirjassa minulle oli ajatus ikään kuin -periaatteesta. Esimerkiksi onnellisuutta haluttaessa toimitaan ikään kuin oltaisiin onnellisia. Jos hymyillään suuresti ja keholla viestitään olevamme onnellisia myös mieli on pian onnellinen. Ikään kuin -periaate toimii melkeinpä kaikissa arkielämän tekemissä, ei siis vain hymyilemisessä. Uskon, että tämä toimii, joten kokeilkaa tekin! 

Kolmas aihealueeseen pureutuva kirja oli Kristian Ekströmin SimplyWell - neljä askelta terveyteen. Kirjassa annetaan vinkkejä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pienin askelin. Yhdessä kirjan neljästä osiosta pureudutaan mielen hyvinvointiin painottaen positiivisen ajattelun tärkeyttä. Sosiaaliset suhteet ja läheisten tapaaminen kasvokkain ovat tärkeitä mielen hyvinvointia ylläpitäviä asioita, niin kuin myös luonnossa vietetty aika, joka laskee verenpainetta ja stressitasoa ja tasoittaa mielialaa. Oikealla asennolla ja oikealla hengitystekniikalla on myös yllättävän suuria vaikutuksia stressiin ja mielialaan. Kirjassa neuvotaan myös olemaan joka päivä kiitollinen vähintään kolmesta asiasta ja levittämään hyvää mieltä myös ympärille pienillä teoilla ja sanoilla. Milloin sinä viimeksi moikkasit naapuria rappukäytävässä tai pidit ovea auki tuntemattomalle? Entä milloin kävit viimeksi liikkumassa luonnossa? Mielen hyvinvointi lähtee pienistä asioista. 

Kirjojen teemoissa nousi esille kuuntelun tärkeys sekä positiivinen ajattelutapa. Näitä teemoja käsittelimme myös treeneissä, kun pohdimme mielenterveyspotilaan kohtaamista tulevaisuuden ammattilaisina sosiaali- ja terveysalalla. Tiimin keskusteluissa nousi esille myös asiakkaan kunnioittaminen ja aito kohtaaminen: meidän kahdenkymmenen hengen tiimistämme joka neljäs sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Emme kohtaa mielenterveyskuntoutujia sairaina, vaan yksilöllisinä ihmisinä. 

-Maiju, Mimmi & Anne

Lähteet: 

Nuorten mielenterveyshäiriöt- Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille., Marttunen, Huurre, Strandholm, Viialainen (toim.)., THL julkaisu painettu 2013 

Wiseman, R. 2014.
Revi tämä kirja - Unohda positiivinen ajattelu, toimi positiivisesti! Otavan kirjapaino Oy. Keuruu 

Ekström, K. 2014. SimplyWell - Neljä askelta terveyteen. Tammi. Helsinki. 

Preventio ja promootio

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen opintojaksolla Risk!-tiimiläiset jaettiin pienryhmiin ja jokainen pienryhmä sai ohjausvastuun kunkin dialogitreeniaiheen alustuksesta. Meidän pienryhmämme suunnittelu – ja ohjausvastuualueena oli promootio ja preventio. Tiimiläisten ennakkotehtävänä oli tutustua alustavasti käsitteisiin.

Dialogitreeneissä tutustuimme ennaltaehkäisyyn (preventio) ja terveyden edistä-miseen (promootio) keksittyjen esimerkkitapausten avulla. Asiakascaset herättivät paljon keskustelua, koska lähes jokainen meistä tuntee jonkun, jolla on fyysisen tai psyykkisen terveyden kanssa haasteita. Tulevina hyvinvointialan ammattilaisina meitä kiinnostaa se, miten voimme edistää terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Oppiaksemme lisää aiheesta, luimme kolme mielenkiintoista kirjaa, joista lyhyesti ohessa.

Liikuntalääketiede

Liikuntalääketiede-kirja on maamme parhaimpien liikuntalääketieteen asian-tuntijoiden kirjoittama kirja. Kirjassa tuodaan esille uusimpien näyttöön perustuvien liikunta-tutkimusten tuloksia. Liikunnalla on merkitystä kansantautiemme ennalta-ehkäisyssä ja hoidossa, lisäksi liikunnalla on vaikutusta toimintakykyyn.

Kirjassa tuodaan esille, että liikunnalla voi olla myönteinen vaikutus lapsen ja nuoren fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kasvulle ja kehitykselle. Liikunnan hyödyt näkyvät lapsilla ja nuorilla heti, mutta niillä on myös myöhempään elämän-vaiheeseen vaikutusta, liikkuvista lapsista ja nuorista kehittyy mahdollisesti onnellisempia aikuisempia kuin liikuntaa harrastamattomista lapsista.

Liikunnan merkitys ei vähene iän karttuessa. Työikäisillä liikunta edes auttaa mm. työkyvyn ylläpitämistä. Ikääntyvällä väestöllä liikunnalla voidaan kohentaa toimin-takykyä, vaikuttaa sairauksiin ja edes auttaa itsenäistä selviytymistä. Kirjan yksi asian tuntijoista Ilkka Vuori tuo esille, että suomalaisilla on positiivinen asenne liikuntaa kohtaan. Noin kolmannes työikäisistä liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Puolet väestöstäkin harrastaa liikuntaa melko säännöllisesti. Suomalaisten suosituin liikunta muoto on kävely. Seuraaville sijoille pääsevät pyöräily, hiihto, uinti ja kuntosali. Hyvänä esimerkkinä kirjassa on suomalaisten ulkoilu. Arkiulkoilukertoja kertyy vuodessa keskimäärin 113. Koiran ulkoiluttajalle ulkoilu kertoja kertyy keskimäärin 213 kertaa vuoden aikana.

Liikunnalla edistetään parempaa hyvinvointia ja terveyttä. Kirjassa tuodaan esille terveydenhuollon merkitys liikunnan lisäämisessä. Tänä päivänä liikuntaa käytetään liian vähän sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Tähän on tulevaisuudessa lisättävä osaamista ja nähdä liikunta osana sairauksien hoitoa.

Luomuliikunnan vallankumous

Arto Pesola on liikuntafysiologi ja väitöskirjatutkija liikuntabiologian laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut istumisen terveyshaittoja sekä terveyden edistämistä arki-aktiivisuuden avulla.

Pesolan tutkimuksen aihe on yksi prevention keskeisistä osatekijöistä. Liikuntaa voidaan käyttää hyödyksi niin promootiossa kuin kaikissa prevention muodoissakin. Liikunnalla on myönteinen vaikutus myös mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Arkielämämme energiankulutus on vähentynyt sen seurauksena, että työolosuhteet ovat muuttuneet raskaasta fyysisestä työstä näyttöpäätetyöskentelyksi, aktiivinen työmatkaliikkuminen on vähentynyt ja yleinen vapaa-ajan viettotapa on television katselu sohvalla istuen.

Pesola käsittelee kirjassaan arkiliikunnan lisäämisen ja istumisen vähentämisen merkityksestä terveydelle. Hän osoittaa vääräksi mielikuvan, että pelkällä kunto-liikunnalla voisi vähentää merkittävästi istumisen haittoja. Näin ei kuitenkaan ole, koska päivän kahdeksan tunnin istumisen aiheuttamia haittoja ei voi kuitata illalla tunnin kuntoliikunnalla.

Pesolan mukaan tarkentuneet tutkimusmenetelmät ovat hiljalleen muuttamassa käsitystä terveyttä edistävästä liikunnasta. Nykytiedon valossa kaikki aktiivisuus on tärkeää ja pienet päivittäin toistuvat aktiivisuudet ovat ehkä kansanterveyden kannalta vielä tärkeämpiä kuin harvoin toistuva kuntoliikunta.

Kovien mullistuksien sijaan pienet asiat, joista on helppoa ja mahdollista tehdä päivittäisiä rutiineja, ovat avain parempaan ja pysyvämpään terveyteen. Kun terveyden pohja on rakennettu arjen sisälle, eivät kovaan kuntoliikuntaan niin yleisesti liittyvät repsahdukset saa terveyttä ja fiilistä heittämään häränpyllyä. Pienillä askelilla siis pääsee pisimmälle.

Luomuliikuntaa kuvaavia sanoja ovat pyöräily, jalkakäytävä, polku järven rannalla, portaat, sateen raikastama metsä, aurinkoinen aamu, pelailu kavereiden kanssa, lemmikkikoira, vehreä puisto, seisomatyöpiste, reipas työ, hyvät uudet jalkineet, jumppapallo, kuunteleva jumppaohjaaja, iloisuus, energisyys ja elämänilo. Luomu-liikunnalle tarjoutuu mahdollisuuksia aina ja kaikkialla. Luomuliikuntaa ei tehdä pelkästään terveyden takia, vaan se on keskeinen tekijä kokonaisvaltaisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Luomuliikunta antaa elämälle tarkoitusta, arvoa ja laatua. Se parantaa unen laatua, vähentää stressiä ja tukee sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Paras luomuliikkumisen muoto on se, joka itsestä tuntuu parhaalta.

Varhainen puuttuminen - Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa

Kirjassa tarkastellaan preventiota ja promootiota päivähoitoympäristössä. Varhainen puuttuminen lapsen ongelmiin tai ongelmakäyttäytymiseen on ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa. Ennaltaehkäisevät interventiot ovat laaja-alaisia ja ymmär-retään, että mitään kehityksen osa-aluetta ei tule nostaa muita keskeisemmäksi tasapainoisen kokonaiskehityksen kustannuksella. Kirjassa kuvataan erityisen tuen tarvetta käytännön työn sekä lainsäädännön näkökulmista. Teos esittelee toiminta-malleja, jotka auttavat tuen tarpeen kohtaamisessa ja puheeksi ottamisessa. Erityisen tuen tarpeeseen ja kuntoutukseen liittyy lähes poikkeuksetta moniammatillinen tiimi, joten kirjassa käsitellään myös moniamma-tillisen tiimin toimintaa ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Erityisen tuen tarve ja varhainen puuttuminen

Päivähoidossa olevalla lapsella voi olla erityisen tuen tarve fyysisen, psyykkisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueella. Hänen erityistarpeisiin voidaan vastata hoidollisilla, kasvatuksellisilla tai opetuksellisilla toimenpiteillä. Toisinaan tuen tarve ilmenee, kun lapsen elinolosuhteet ja -ympäristö eivät tue hänen terveyttään tai kehitystään. Yleensä erityistarpeet eivät korjaannu pelkästään erilaisilla lapselle suunnatuilla kuntouttamis- ja tukitoiminnoilla, vaan myös perheen on oltava aktiivinen osapuoli ja asian-tuntija sekä toisinaan myös tukitoimenpiteiden kohde.

Erityisen tuen tarpeen havaitseminen päivähoidossa johtaa puheeksi ottamiseen, tuen tarpeen määrittelyyn sekä kuntoutus- ja tukipalveluiden suunnitteluun. Tuen tarpeen määrittely ei ole riippuvainen pelkästään mahdollisen vaurion asteesta vaan myös lapsen fyysisellä ja sosiaalisella ympäristöllä on keskeinen merkitys. Ympäristö-näkökulma on tärkeä osa määrittelyä eli kaikki sellaiset tekijät, jotka estävät tai hidastavat lapsen hyvinvointia ja tasapainoista kehitystä tulee minimoida ja toisaalta kaikki positiiviset ja tukea antavat asiat lapsen kasvuympäristössä voivat edistää kuntoutumista.

Erityisen tuen tarpeen määrittely tapahtuu moniammatillisesti ja on usein ajallisesti pitkä prosessi. Määrittelyssä ja tukitoimien suunnittelussa täytyy löytää yhteis-ymmärrys vanhempien, kasvatushenkilöstön ja asiantuntijoiden välille eli tarvitaan hyvä luottamussuhde ja avoin ilmapiiri. Tarpeen mukaan myös sosiaalihuolto, terveydenhuolto ja koulutoimi voivat olla mukana lapsen kuntoutustoiminnassa.

Kuntoutustoiminnalla pyritään lapsikohtaisesti joko palauttamaan toimintakyky ennalleen, ylläpitämään olemassa olevaa toimintakykyä tai kehittämään uusia toimintavalmiuksia. Päivähoidossa kuntoutus liittyy kiinteästi oppimiseen ja kehitykseen eli kasvatuksellinen kuntoutus korostuu pelkän lääketieteellisen toiminnan sijaan.

Korjaava toiminta voi olla muun muassa olosuhteiden muuttamista, erityislasten-tarhanopettajan ohjausta tai eri asiantuntijoiden suorittamaa kuntoutusta. Toiminta vaihtelee aina kestoltaan ja sen toteuttaminen voi tapahtua yksilö (esim. puheterapia ja psykososiaalinen interventio) tai ryhmätasolla (esim. theraplay). Jotta kuntoutus on mahdollisimman tuloksellista, tulee kuntoutuksen kattaa lapsen koko elämän-piirin.

Vaikka varhainen puuttuminen onkin tärkeää, ei huolen herätessä ole kuitenkaan syytä kiirehtiä lapsen tilaa koskevien johtopäätösten tekemisessä (muutoin kuin lapsen vaarantavien lastensuojelullisten tilanteiden kohdalla). Havainnoimalla huolellisesti muutaman viikon ajan lapsen vuovoraikutusta, kommunikaatiota sekä leikin ja toiminnan vaikeustasoja, saadaan tietoa tilanteista, joissa lapsi tarvitsee apua.

Huolen puheeksi ottaminen

Huoli on tärkeää ottaa puheeksi oikealla tavalla ja sopivalla hetkellä, jotta vanhem-milla ei heräisi vastareaktioita eikä luottamussuhde kärsi. Toisinaan ongelmien esiin tuominen aiheuttaa väistämättä kitkaa vanhempien ja kasvatushenkilöstön välille, mutta huolta ei kuitenkaan koskaan saa jättää ottamatta puheeksi. Mikäli kyseessä on merkittävä tarve, ei lapsen kehityksen herkkyyskausia kannata hukata turhaan odotteluun. Ajoissa aloitettu kuntoutus-/tukitoiminta on huomattavasti tulokselli-sempaa kuin myöhemmät interventiot. Kirjassa kerrotaan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä asioita on hyvä ottaa huomioon huolen puheeksi ottamisessa, sekä esitetään malli päivähoidon ja vanhempien keskustelun pohjaksi. Teoksessa käsi-tellään vanhempien torjunta-reaktioita esimerkiksi kriisiteorian mukaan.

Moniammatillinen tiimityö ja siinä ilmenevät mahdolliset ongelmat

Moniammatillisen tiimin yhteistyön ongelmakohtia voivat olla esimerkiksi salassa-pitolain vääränlainen ja liian tiukka tulkinta, tiimin liian suuri jäsenmäärä, käsitteiden ja termien toisistaan poikkeava ymmärtäminen sisällön, määrittelyn tai arvomerkitysten suhteen ja niin sanottu valtapeli. Myös ajanpuute voi johtaa ongelmiin, joissa saatetaan olla poissa kokouksista, unohdetaan päivittää asiakirjoja ja käytetään vähemmän aikaa konsultointiin ja tiedottamiseen. Yhteistyö heikentyy huomattavasti ja moniammatillisen tiimin suoma tuki jäsenilleen pienenee. Jotta yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta ja kitkatonta, on tiimin toiminnassa aina määriteltävä tavoitteet ja vastuut selkeästi ja yksiselitteisesti. Yhteistyön ongelmat voivat aiheuttaa katkoksia palveluiden jatkumoon, jolloin pahimmillaan tilanne johtaa lapsen putoamiseen palveluiden piiristä tai palveluiden päällekkäisyyksiin.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä päivähoidossa

Tämän vuonna 2004 julkaistun teoksen mukaan päivähoidossa olevista lapsista on tuolloin ollut noin 6 % sellaisia erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, joilla on ollut asiantuntijalausunto kuntoutusta varten ja noin 35 % lapsia, joilla on ollut erityisen tuen tarvetta, mutta heiltä on puuttunut asiantuntijalausunto.

Edellä esiteltyjen asioiden lisäksi kirjassa käsitellään muun muassa lainsäädäntöä ja perheen voimavarojen vahvistamista Vanhempien jaksaminen onkin erityisen tärkeää, sillä he ovat asiantuntijoiden rinnalla lapsen tärkeimpiä kannustajia ja ohjaajia. Erityislapsen vanhemmat tarvitsevat usein vertaisryhmän tukea. Erityis-ongelmista omiksi kappaleiksiin kirjassa on nostettu levottomuus, masennus, univaikeudet, leikin vaikeudet, asperger, tourette, ylivilkkaus ja dysfasia. 

Kirjassa käsiteltiin myös kolmannen sektorin tekemää lasten ja perheiden parissa tapahtuvaa ennaltaehkäisevää ja korjaavaa työtä. Kolmas sektori on omalta osaltaan jakamassa kasvatuskumppanuutta ja edistämässä hyvinvointia muun muassa erilaisten huoli- ja harrastejärjestöjen muodossa.

Lähteet:

Huhtanen, K. 2004. Varhainen puuttuminen - Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa. Tammer-Paino Oy. Tampere.

Pesola, A. 2013. Luomuliikunnan vallankumous, sohvan pohjalta taisteluvoittoon. 1.painos. Saarijärven Offset Oy.

Vuori, I., Taimela, S., Kujala, U. Liikuntalääketiede. 2014.3.painos. Hansaprint Oy. Vantaa.

- Satu, Marjo ja Sonja

ÄN-YY-TEE-NYT!

8.4. treenien vetovastuussa me; Jaana, Petra ja Aksu. Tällä kertaa treeniemme aiheena oli Terveyttä edistävä fyysinen aktiivisuus hienosti sanottuna ja kansan kielellä se voisi olla ihan vain liikunta. Kaikki tietävät liikuntaa olevan monenlaista ja kaikki muodot eivät vain sovi kaikille. Liikunnan monimuotoisuuden voikin todeta jo pelkästään meidän kirjavalinnoistamme. Liikunta on leikkiä samalla kun se on myös terapiaa! Valitsimme kirjat luettavaksi, jotka tukevat aiheitta, tässä niistä pari!

Jaana aloitti hienosti meidän tiimin aamun:

Alustin osuuttani kannustamalla tiimiläisiä miettimään, mitä he ajattelisivat tilanteesta, jossa voisivat olla kuka tahansa, tuntea mitä tahansa ja käyttää kehoaa, instrumenttiaan, miten vain tahtoisivat. Tämä kaikkihan on mahdollista liikuntaleikkien avulla. Ilokseni tiimiläiset tarttuivat täysillä haasteeseeni lähteä kulkemaan koulumme käytäville juuri heille sopivalla tavalla; itseään kehon kielellä ja liikkeen avulla sanattomasti ilmaisten. Koska moni innostui liikuntaleikeistä enemmänkin, esittelen nyt tässä Huberta Wiertseman kirjoittaman Liikuntaleikkikirjan, joka on julkaistu Editan toimesta Helsingissä vuonna 1997.

Kirja kannustaa ajattelemaan, että liike on elämää; se mahdollistaa kohtaamisen ja yhteyden itseen, muihin ja ympäristöön. Ihmisen tapa liikkua paljastaa myös jotakin hänen sisimmästään, ja se ilmentää hänen uskomuksiaan ja kiinnostuksensa kohteita. Oivaltavaa onkin ajatella, että ihmisen vartalo on hänen instrumenttinsa ja ilmaisukeinonsa. (Wiertsema 1997, 6 & 10).

Liikuntaleikkikirjan leikit on valittu siten, että niitä voi leikkiä vähäiselläkin kokemuksella, ja ne kehittävät leikkijöiden luonnetta, luovuutta ja yhteistyötaitoja. Leikeillä ei ole yläikärajaa, ja ne on suunnattu kaikille leikin arvoon uskoville ja liikkeestä nauttiville. 

Kirja on kaksiosainen; ensimmäisessä osassa on ohjeita liikuntaleikeistä. Siinä käsitellään liikkeen ja leikin suhdetta ja eri päämääriä, joita näiden leikkien avulla voidaan saavuttaa. Niitä voivat olla vaikkapa havainnointi- tai liikuntakyvyn kehittäminen, sekä itseluottamuksen ja uskalluksen lisääntyminen. Osan lopussa on käytännön tietoja leikeistä. Siinä neuvotaan monipuolisen valikoiman koostamisessa, leikkien selittämisessä ja ohjaamisessa. Myös leikkijöiden motivoimista käsitellään yksityiskohtaisesti niin, että leikki saadaan sujumaan kitkatta. Leikkimielinen asenne auttaa ohjaajaa oivaltamaan kunkin leikin mahdollisuudet. (Wiertsema 1997, 6).

Toisessa osassa käsitellään itse leikkejä, ja ne jakautuvat kymmeneen ryhmään, joita ovat hippaleikit, keskittymisleikit, kätkemis- ja arvausleikit, reaktioleikit, esittelyleikit, yhteistoimintaleikit, luottamusleikit, ilmaisuleikit, leikit joissa tarvitaan rekvisiittaa, sekä musiikki- ja liikuntaleikit. Kunkin ryhmän alussa käsitellään leikkien tyypillisiä piirteitä ja vaikutuksia. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa kirjan sivulla 89 esitelty Kapea silta –niminen leikki, jossa leikkijät oppivat näppäryyttä ja yhteistyötaitoja, vaikka leikki saattaa aluksi kuulostaakin kilpailulta. (Wiertsema 1997).

Leikeissä leikkiminen luo kuvitteellisen tilanteen, jossa mielikuvitukselle annetaan vapaat ohjat ja niissä voi ottaa riskejä. Onkin hienoa huomata, että leikeissä ikuinen elämä on aina mahdollista ja sitä saa myös käyttää. Tällainen leikin ja mielikuvituksen vietäväksi antautuminen vapauttaa ihmisestä uusia voimavaroja, ja leikkijän sanotaan oivaltavan uusia asioita, ja saavan itseluottamusta ja uutta voimaa. Näin latautuneena leikkijä selviytyy paremmin arjen todellisuudesta. Tässä ajatuksen, tunteen ja toiminnan suorassa yhdistämisessä onkin leikin koko arvo ja viehätys. (Wiertsema 1997,10-11).

Kannustan jokaista heittäytymään hetkeksi leikin maailmaan, ja muistamaan, ettei liikuntaleikeille ole yläikärajaa. Koska leikissä kumpuaa helposti esiin uusi asenne, ja epätavallisten ratkaisujen etsiminen ja luovuuden lisääntyminen, kuten Wiertsema (1997,10-12) kirjoittaa, voi liikuntaleikkejä kokeilla jopa työpaikkojen taukotiloissa uusia ideoita ja ratkaisuja pohdittaessa. Kokeile, iloitse ja onnistu vaikkapa liikkumalla hetken niin kuin kuvittelisit lempi sarjakuvahahmosi liikkuvan, jos hän tupsahtaisi sinun luomaasi maailmaan juuri nyt!

Petra vastasi liikunnan käypä hoito suositusten käsittelystä:

Käypä hoito suositukset ovat tarkoitettu lähinnä terveydenhoidon ammattilaisille hoidon tueksi ja ns. ohjenuoraksi. Haluaisin kuitenkin ihmisten, niin alan ammattilaisten kuin ”tavallisten tallaajienkin” ymmärtävän, että kaikki liikunta mistä nauttii ja mikä tuntuu hyvältä, tekee myös hyvää! Liikunnan mahdollisuudet ovat laajat sekä monipuoliset ja jokaiselle löytyy varmasti oma tapa toteuttaa liikuntapiirakkaa ja muita suosituksia. Toiset nauttivat hyötyliikunnasta ja toiselle taas sopii maratooni. Aivan kuten toiset ovat yksilöurheilijoita ja toiset joukkuepelaajia.

Kirjakseni valitsin Sanna Mattila-Rautiaisen toimittaman kokoelmateoksen Ratsastusterapia (2011). Valitsin tämän kirjan, koska ratsastus on lähellä sydäntäni ja se on myös lempi liikuntamuotoni. Tulevaisuuden terapeuttina halusin myös laajentaa omaa käsitystäni kyseisestä lajista ja ymmärtää sen monikäyttöisyyden. Ratsastus ei ole vain hevosen selässä kulkemista vaan paljon paljon enemmän! Ratsastusterapia ei käsitä vain ratsastusta vaan kaikkea siinä ympärillä tapahtuvaa harjaamisesta karsinoiden putsaukseen.

Kirja on koottu eri terveydenalan ammattilaisten kirjoituksista, jotka kuvaavat ratsastusterapian käyttöä ja vaikutuksia erilaisissa tilanteissa ja eri asiakkailla. Kirja saattaa tuntua aluksi sekavalta ja polveilevalta, mutta paikan päällä tutustuttuani ratsastusterapiaan aloin ymmärtää kirjan tekstiä aivan uudella tavalla.

Ratsastusterapiassa hevosen liike ja sen kehon tuottama lämpö ovat suuressa roolissa terapiatilanteessa. Terapian tarkoituksena onkin saada hevosen liikkeen kautta asiakkaan kehoon kävelyn kaltaista liikettä sekä vahvistaa ja rentouttaa lihaksia eri harjoitteilla. Terapian tavoitteista riippuen voi oleellinen osa hoitoa olla hevosen hoitaminen ja siihen liittyvät tehtävät. Hevonen onkin terapiassa niin hoidon kohde kuin hoitajakin. (Ratsastusterapia 2011)

Kyseinen kirja on ainoita suomenkielisiä julkaisuja aiheesta. Se kuvaa kattavasti eritellen erilaisten vammojen hyödyn terapiasta ja antaa uutta näkökulmaa terapeuttina toimimiseen. Se myös havainnollistaa hyvin että paikka ei ole rajoite vaan mahdollisuus!

Toivotamme kaikille liikunnallista kesää! Muistakaa ettei liikunnan tarvitse aina olla vakaavaa kilpailua vaan kokeilkaa myös heittäytyä leikkien maailmaan ja irtautua arjesta ja ennen kaikkea nauttikaa!

Lähteet:

Wiertsema H. 1997. Liikuntaleikkikirja. Helsinki: Edita.

Ratsastusterapia. 2011. Toim. Sanna Mattila-Rautiainen. Juva: Bookwell Oy.

Ohjaamisen eri menetelmät sosiaali- ja terveysalalla

RISK!-tiimi opiskeli viimeisessä jaksossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Jakson ensimmäisissä dialogitreeneissä aiheenamme olivat ohjauksen eri menetelmät sosiaali- ja terveysalalla. Ilmapiiri oli hyvä ja odottava, kun pääsimme jälleen "normaalin" dialogitreeniopiskelun makuun yhden jakson tauon jälkeen.

Hyvällä ohjauksella on suuri merkitys sosiaali- ja terveysalan työntekijän työn onnistumiseen. Oli kyseessä sitten polven kuntoutus tai ruokavalion muuttaminen onnistunut ohjaus on ensiarvoisen tärkeää halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Dialogitreenien keskustelujen ja tehtävien jälkeen parhaiten mieleemme jäi se, kuinka suuri osa onnistunutta ohjausta tapahtuu sanattomasti eleiden ja ilmeiden myötä. Jo ensikohtaaminen ohjattavan kanssa, se kuinka kättelet ja kuuntelet häntä, vaikuttaa suuresti hoidon lopputulokseen. Sosiaali- ja terveysalalle hakeutuukin varmasti paljon ihmisiä, jotka jo ikään kuin automaattisesti toimivat tällä tavalla. Oikeanlainen sanaton viestintä syntyy pitkälti ohjaajan oikeasta kiinnostuksesta ohjattavansa ongelmia ja elämää kohtaan ilman, että sitä tarvitsee erikseen miettiä. Tietty näitäkin ohjauksen piirteitä voidaan harjoitella ja kokemuksen karttuessa osaa ohjaaja käyttää erilaisia sanattoman viestinnän keinoja tietoisesti. 

Nykyään yhä enemmän alaa valtaava ohjauksen malli sosiaali- ja terveysalalla on ryhmäohjaus. Yksi syy tähän on resurssipula tai taloudelliset syyt, mutta erityisesti elämäntapamuutosprojekteissa ryhmäohjauksella on saavutettu hyviä tuloksia. Ryhmän tehokkuus perustuu siihen, että se luo vertaistukea jäsenilleen ja luo myös autonomiaa päätöksen tekoon. Parhaimmillaan ryhmä toimii itsenäisesti tavoitettaan kohti ja ohjaajan rooli näyttää jäävän melko pieneksi. Ohjaajalla on ryhmän toiminnan alussa kuitenkin suuri vaikutus siihen, millainen ilmapiiri ryhmään muodostuu. Jotta ryhmästä tulisi toimiva, tulee ensimmäisillä tapaamiskerroilla luoda positiivinen ja luottavainen ilmapiiri ryhmäläisten välille. (Vänskä ym. 2011)

 Autonomian syntyminen on ryhmäohjauksen vahvuuksia, mutta se voi olla haaste ohjaajalle. Ohjaajan tulee päästää irti auktoriteetistaan ja "laskeutua" samalle tasolle ohjattavien kanssa. Ohjaajan luopuminen auktoriteetista kääntyy yleensä ryhmän vahvuudeksi ja luo luottamusta ryhmän toimintaan heidän oppiessaan luottamaan omiin kykyihinsä ohjaajan sijasta. (Vänskä ym. 2011)

       

Ohjauksessa tärkeää on luottamus ohjaajan ja ohjattavien välillä.  Luottamus luo myös yleisesti uskoa ja toivoa tulevaan, mikä on ensisijaisen tärkeää esimerkiksi elämäntapamuutoksissa. ”Luottamussuhteen saavuttaminen on hyvän työskentelyn tulos, mutta se on samalla edellytys asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.” (Raatikainen, 2015) Kaikenlaisessa yksiön tai ryhmien ohjauksessa tulisikin kiinnittää huomiota luottamussuhteen luomiseen.

Luottamuksen luomiseen ja ylläpitämiseen on monenlaisia keinoja eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Tärkeää on löytää kyseiselle ryhmälle tai yksilölle sopiva vuorovaikutus. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen tulee myös hyväksyä se, ettei luottamuksen luominen aina onnistu yrityksistä huolimatta. Hyvä keino luottamuksen luomiseen on esimerkiksi avoimen dialogin käyminen asiakkaan kanssa. Asiakkaan luottamusta työntekijään parantaa se kun hän kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Dialogissa asiakas sekä ammattilainen ovat tasavertaisia ja ratkaisuja pyritään löytämään yhdessä eikä niin, että ammattilainen asettaa sanat asiakkaan suuhun.(Raatikainen, 2015)

Lähteet:

Raatikainen, E. 2015. Lujita luottamusta. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vänskä, K., Laitinen-Väätänen, S., Kettunen, T. & Mäkelä, J. 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki. Edita Publishing Oy.