Ohjaamisen eri menetelmät sosiaali- ja terveysalalla

RISK!-tiimi opiskeli viimeisessä jaksossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Jakson ensimmäisissä dialogitreeneissä aiheenamme olivat ohjauksen eri menetelmät sosiaali- ja terveysalalla. Ilmapiiri oli hyvä ja odottava, kun pääsimme jälleen "normaalin" dialogitreeniopiskelun makuun yhden jakson tauon jälkeen.

Hyvällä ohjauksella on suuri merkitys sosiaali- ja terveysalan työntekijän työn onnistumiseen. Oli kyseessä sitten polven kuntoutus tai ruokavalion muuttaminen onnistunut ohjaus on ensiarvoisen tärkeää halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Dialogitreenien keskustelujen ja tehtävien jälkeen parhaiten mieleemme jäi se, kuinka suuri osa onnistunutta ohjausta tapahtuu sanattomasti eleiden ja ilmeiden myötä. Jo ensikohtaaminen ohjattavan kanssa, se kuinka kättelet ja kuuntelet häntä, vaikuttaa suuresti hoidon lopputulokseen. Sosiaali- ja terveysalalle hakeutuukin varmasti paljon ihmisiä, jotka jo ikään kuin automaattisesti toimivat tällä tavalla. Oikeanlainen sanaton viestintä syntyy pitkälti ohjaajan oikeasta kiinnostuksesta ohjattavansa ongelmia ja elämää kohtaan ilman, että sitä tarvitsee erikseen miettiä. Tietty näitäkin ohjauksen piirteitä voidaan harjoitella ja kokemuksen karttuessa osaa ohjaaja käyttää erilaisia sanattoman viestinnän keinoja tietoisesti. 

Nykyään yhä enemmän alaa valtaava ohjauksen malli sosiaali- ja terveysalalla on ryhmäohjaus. Yksi syy tähän on resurssipula tai taloudelliset syyt, mutta erityisesti elämäntapamuutosprojekteissa ryhmäohjauksella on saavutettu hyviä tuloksia. Ryhmän tehokkuus perustuu siihen, että se luo vertaistukea jäsenilleen ja luo myös autonomiaa päätöksen tekoon. Parhaimmillaan ryhmä toimii itsenäisesti tavoitettaan kohti ja ohjaajan rooli näyttää jäävän melko pieneksi. Ohjaajalla on ryhmän toiminnan alussa kuitenkin suuri vaikutus siihen, millainen ilmapiiri ryhmään muodostuu. Jotta ryhmästä tulisi toimiva, tulee ensimmäisillä tapaamiskerroilla luoda positiivinen ja luottavainen ilmapiiri ryhmäläisten välille. (Vänskä ym. 2011)

 Autonomian syntyminen on ryhmäohjauksen vahvuuksia, mutta se voi olla haaste ohjaajalle. Ohjaajan tulee päästää irti auktoriteetistaan ja "laskeutua" samalle tasolle ohjattavien kanssa. Ohjaajan luopuminen auktoriteetista kääntyy yleensä ryhmän vahvuudeksi ja luo luottamusta ryhmän toimintaan heidän oppiessaan luottamaan omiin kykyihinsä ohjaajan sijasta. (Vänskä ym. 2011)

       

Ohjauksessa tärkeää on luottamus ohjaajan ja ohjattavien välillä.  Luottamus luo myös yleisesti uskoa ja toivoa tulevaan, mikä on ensisijaisen tärkeää esimerkiksi elämäntapamuutoksissa. ”Luottamussuhteen saavuttaminen on hyvän työskentelyn tulos, mutta se on samalla edellytys asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.” (Raatikainen, 2015) Kaikenlaisessa yksiön tai ryhmien ohjauksessa tulisikin kiinnittää huomiota luottamussuhteen luomiseen.

Luottamuksen luomiseen ja ylläpitämiseen on monenlaisia keinoja eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Tärkeää on löytää kyseiselle ryhmälle tai yksilölle sopiva vuorovaikutus. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen tulee myös hyväksyä se, ettei luottamuksen luominen aina onnistu yrityksistä huolimatta. Hyvä keino luottamuksen luomiseen on esimerkiksi avoimen dialogin käyminen asiakkaan kanssa. Asiakkaan luottamusta työntekijään parantaa se kun hän kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Dialogissa asiakas sekä ammattilainen ovat tasavertaisia ja ratkaisuja pyritään löytämään yhdessä eikä niin, että ammattilainen asettaa sanat asiakkaan suuhun.(Raatikainen, 2015)

Lähteet:

Raatikainen, E. 2015. Lujita luottamusta. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vänskä, K., Laitinen-Väätänen, S., Kettunen, T. & Mäkelä, J. 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki. Edita Publishing Oy.