Preventio ja promootio

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen opintojaksolla Risk!-tiimiläiset jaettiin pienryhmiin ja jokainen pienryhmä sai ohjausvastuun kunkin dialogitreeniaiheen alustuksesta. Meidän pienryhmämme suunnittelu – ja ohjausvastuualueena oli promootio ja preventio. Tiimiläisten ennakkotehtävänä oli tutustua alustavasti käsitteisiin.

Dialogitreeneissä tutustuimme ennaltaehkäisyyn (preventio) ja terveyden edistä-miseen (promootio) keksittyjen esimerkkitapausten avulla. Asiakascaset herättivät paljon keskustelua, koska lähes jokainen meistä tuntee jonkun, jolla on fyysisen tai psyykkisen terveyden kanssa haasteita. Tulevina hyvinvointialan ammattilaisina meitä kiinnostaa se, miten voimme edistää terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Oppiaksemme lisää aiheesta, luimme kolme mielenkiintoista kirjaa, joista lyhyesti ohessa.

Liikuntalääketiede

Liikuntalääketiede-kirja on maamme parhaimpien liikuntalääketieteen asian-tuntijoiden kirjoittama kirja. Kirjassa tuodaan esille uusimpien näyttöön perustuvien liikunta-tutkimusten tuloksia. Liikunnalla on merkitystä kansantautiemme ennalta-ehkäisyssä ja hoidossa, lisäksi liikunnalla on vaikutusta toimintakykyyn.

Kirjassa tuodaan esille, että liikunnalla voi olla myönteinen vaikutus lapsen ja nuoren fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kasvulle ja kehitykselle. Liikunnan hyödyt näkyvät lapsilla ja nuorilla heti, mutta niillä on myös myöhempään elämän-vaiheeseen vaikutusta, liikkuvista lapsista ja nuorista kehittyy mahdollisesti onnellisempia aikuisempia kuin liikuntaa harrastamattomista lapsista.

Liikunnan merkitys ei vähene iän karttuessa. Työikäisillä liikunta edes auttaa mm. työkyvyn ylläpitämistä. Ikääntyvällä väestöllä liikunnalla voidaan kohentaa toimin-takykyä, vaikuttaa sairauksiin ja edes auttaa itsenäistä selviytymistä. Kirjan yksi asian tuntijoista Ilkka Vuori tuo esille, että suomalaisilla on positiivinen asenne liikuntaa kohtaan. Noin kolmannes työikäisistä liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Puolet väestöstäkin harrastaa liikuntaa melko säännöllisesti. Suomalaisten suosituin liikunta muoto on kävely. Seuraaville sijoille pääsevät pyöräily, hiihto, uinti ja kuntosali. Hyvänä esimerkkinä kirjassa on suomalaisten ulkoilu. Arkiulkoilukertoja kertyy vuodessa keskimäärin 113. Koiran ulkoiluttajalle ulkoilu kertoja kertyy keskimäärin 213 kertaa vuoden aikana.

Liikunnalla edistetään parempaa hyvinvointia ja terveyttä. Kirjassa tuodaan esille terveydenhuollon merkitys liikunnan lisäämisessä. Tänä päivänä liikuntaa käytetään liian vähän sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Tähän on tulevaisuudessa lisättävä osaamista ja nähdä liikunta osana sairauksien hoitoa.

Luomuliikunnan vallankumous

Arto Pesola on liikuntafysiologi ja väitöskirjatutkija liikuntabiologian laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut istumisen terveyshaittoja sekä terveyden edistämistä arki-aktiivisuuden avulla.

Pesolan tutkimuksen aihe on yksi prevention keskeisistä osatekijöistä. Liikuntaa voidaan käyttää hyödyksi niin promootiossa kuin kaikissa prevention muodoissakin. Liikunnalla on myönteinen vaikutus myös mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Arkielämämme energiankulutus on vähentynyt sen seurauksena, että työolosuhteet ovat muuttuneet raskaasta fyysisestä työstä näyttöpäätetyöskentelyksi, aktiivinen työmatkaliikkuminen on vähentynyt ja yleinen vapaa-ajan viettotapa on television katselu sohvalla istuen.

Pesola käsittelee kirjassaan arkiliikunnan lisäämisen ja istumisen vähentämisen merkityksestä terveydelle. Hän osoittaa vääräksi mielikuvan, että pelkällä kunto-liikunnalla voisi vähentää merkittävästi istumisen haittoja. Näin ei kuitenkaan ole, koska päivän kahdeksan tunnin istumisen aiheuttamia haittoja ei voi kuitata illalla tunnin kuntoliikunnalla.

Pesolan mukaan tarkentuneet tutkimusmenetelmät ovat hiljalleen muuttamassa käsitystä terveyttä edistävästä liikunnasta. Nykytiedon valossa kaikki aktiivisuus on tärkeää ja pienet päivittäin toistuvat aktiivisuudet ovat ehkä kansanterveyden kannalta vielä tärkeämpiä kuin harvoin toistuva kuntoliikunta.

Kovien mullistuksien sijaan pienet asiat, joista on helppoa ja mahdollista tehdä päivittäisiä rutiineja, ovat avain parempaan ja pysyvämpään terveyteen. Kun terveyden pohja on rakennettu arjen sisälle, eivät kovaan kuntoliikuntaan niin yleisesti liittyvät repsahdukset saa terveyttä ja fiilistä heittämään häränpyllyä. Pienillä askelilla siis pääsee pisimmälle.

Luomuliikuntaa kuvaavia sanoja ovat pyöräily, jalkakäytävä, polku järven rannalla, portaat, sateen raikastama metsä, aurinkoinen aamu, pelailu kavereiden kanssa, lemmikkikoira, vehreä puisto, seisomatyöpiste, reipas työ, hyvät uudet jalkineet, jumppapallo, kuunteleva jumppaohjaaja, iloisuus, energisyys ja elämänilo. Luomu-liikunnalle tarjoutuu mahdollisuuksia aina ja kaikkialla. Luomuliikuntaa ei tehdä pelkästään terveyden takia, vaan se on keskeinen tekijä kokonaisvaltaisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Luomuliikunta antaa elämälle tarkoitusta, arvoa ja laatua. Se parantaa unen laatua, vähentää stressiä ja tukee sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Paras luomuliikkumisen muoto on se, joka itsestä tuntuu parhaalta.

Varhainen puuttuminen - Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa

Kirjassa tarkastellaan preventiota ja promootiota päivähoitoympäristössä. Varhainen puuttuminen lapsen ongelmiin tai ongelmakäyttäytymiseen on ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa. Ennaltaehkäisevät interventiot ovat laaja-alaisia ja ymmär-retään, että mitään kehityksen osa-aluetta ei tule nostaa muita keskeisemmäksi tasapainoisen kokonaiskehityksen kustannuksella. Kirjassa kuvataan erityisen tuen tarvetta käytännön työn sekä lainsäädännön näkökulmista. Teos esittelee toiminta-malleja, jotka auttavat tuen tarpeen kohtaamisessa ja puheeksi ottamisessa. Erityisen tuen tarpeeseen ja kuntoutukseen liittyy lähes poikkeuksetta moniammatillinen tiimi, joten kirjassa käsitellään myös moniamma-tillisen tiimin toimintaa ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Erityisen tuen tarve ja varhainen puuttuminen

Päivähoidossa olevalla lapsella voi olla erityisen tuen tarve fyysisen, psyykkisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueella. Hänen erityistarpeisiin voidaan vastata hoidollisilla, kasvatuksellisilla tai opetuksellisilla toimenpiteillä. Toisinaan tuen tarve ilmenee, kun lapsen elinolosuhteet ja -ympäristö eivät tue hänen terveyttään tai kehitystään. Yleensä erityistarpeet eivät korjaannu pelkästään erilaisilla lapselle suunnatuilla kuntouttamis- ja tukitoiminnoilla, vaan myös perheen on oltava aktiivinen osapuoli ja asian-tuntija sekä toisinaan myös tukitoimenpiteiden kohde.

Erityisen tuen tarpeen havaitseminen päivähoidossa johtaa puheeksi ottamiseen, tuen tarpeen määrittelyyn sekä kuntoutus- ja tukipalveluiden suunnitteluun. Tuen tarpeen määrittely ei ole riippuvainen pelkästään mahdollisen vaurion asteesta vaan myös lapsen fyysisellä ja sosiaalisella ympäristöllä on keskeinen merkitys. Ympäristö-näkökulma on tärkeä osa määrittelyä eli kaikki sellaiset tekijät, jotka estävät tai hidastavat lapsen hyvinvointia ja tasapainoista kehitystä tulee minimoida ja toisaalta kaikki positiiviset ja tukea antavat asiat lapsen kasvuympäristössä voivat edistää kuntoutumista.

Erityisen tuen tarpeen määrittely tapahtuu moniammatillisesti ja on usein ajallisesti pitkä prosessi. Määrittelyssä ja tukitoimien suunnittelussa täytyy löytää yhteis-ymmärrys vanhempien, kasvatushenkilöstön ja asiantuntijoiden välille eli tarvitaan hyvä luottamussuhde ja avoin ilmapiiri. Tarpeen mukaan myös sosiaalihuolto, terveydenhuolto ja koulutoimi voivat olla mukana lapsen kuntoutustoiminnassa.

Kuntoutustoiminnalla pyritään lapsikohtaisesti joko palauttamaan toimintakyky ennalleen, ylläpitämään olemassa olevaa toimintakykyä tai kehittämään uusia toimintavalmiuksia. Päivähoidossa kuntoutus liittyy kiinteästi oppimiseen ja kehitykseen eli kasvatuksellinen kuntoutus korostuu pelkän lääketieteellisen toiminnan sijaan.

Korjaava toiminta voi olla muun muassa olosuhteiden muuttamista, erityislasten-tarhanopettajan ohjausta tai eri asiantuntijoiden suorittamaa kuntoutusta. Toiminta vaihtelee aina kestoltaan ja sen toteuttaminen voi tapahtua yksilö (esim. puheterapia ja psykososiaalinen interventio) tai ryhmätasolla (esim. theraplay). Jotta kuntoutus on mahdollisimman tuloksellista, tulee kuntoutuksen kattaa lapsen koko elämän-piirin.

Vaikka varhainen puuttuminen onkin tärkeää, ei huolen herätessä ole kuitenkaan syytä kiirehtiä lapsen tilaa koskevien johtopäätösten tekemisessä (muutoin kuin lapsen vaarantavien lastensuojelullisten tilanteiden kohdalla). Havainnoimalla huolellisesti muutaman viikon ajan lapsen vuovoraikutusta, kommunikaatiota sekä leikin ja toiminnan vaikeustasoja, saadaan tietoa tilanteista, joissa lapsi tarvitsee apua.

Huolen puheeksi ottaminen

Huoli on tärkeää ottaa puheeksi oikealla tavalla ja sopivalla hetkellä, jotta vanhem-milla ei heräisi vastareaktioita eikä luottamussuhde kärsi. Toisinaan ongelmien esiin tuominen aiheuttaa väistämättä kitkaa vanhempien ja kasvatushenkilöstön välille, mutta huolta ei kuitenkaan koskaan saa jättää ottamatta puheeksi. Mikäli kyseessä on merkittävä tarve, ei lapsen kehityksen herkkyyskausia kannata hukata turhaan odotteluun. Ajoissa aloitettu kuntoutus-/tukitoiminta on huomattavasti tulokselli-sempaa kuin myöhemmät interventiot. Kirjassa kerrotaan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä asioita on hyvä ottaa huomioon huolen puheeksi ottamisessa, sekä esitetään malli päivähoidon ja vanhempien keskustelun pohjaksi. Teoksessa käsi-tellään vanhempien torjunta-reaktioita esimerkiksi kriisiteorian mukaan.

Moniammatillinen tiimityö ja siinä ilmenevät mahdolliset ongelmat

Moniammatillisen tiimin yhteistyön ongelmakohtia voivat olla esimerkiksi salassa-pitolain vääränlainen ja liian tiukka tulkinta, tiimin liian suuri jäsenmäärä, käsitteiden ja termien toisistaan poikkeava ymmärtäminen sisällön, määrittelyn tai arvomerkitysten suhteen ja niin sanottu valtapeli. Myös ajanpuute voi johtaa ongelmiin, joissa saatetaan olla poissa kokouksista, unohdetaan päivittää asiakirjoja ja käytetään vähemmän aikaa konsultointiin ja tiedottamiseen. Yhteistyö heikentyy huomattavasti ja moniammatillisen tiimin suoma tuki jäsenilleen pienenee. Jotta yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta ja kitkatonta, on tiimin toiminnassa aina määriteltävä tavoitteet ja vastuut selkeästi ja yksiselitteisesti. Yhteistyön ongelmat voivat aiheuttaa katkoksia palveluiden jatkumoon, jolloin pahimmillaan tilanne johtaa lapsen putoamiseen palveluiden piiristä tai palveluiden päällekkäisyyksiin.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä päivähoidossa

Tämän vuonna 2004 julkaistun teoksen mukaan päivähoidossa olevista lapsista on tuolloin ollut noin 6 % sellaisia erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, joilla on ollut asiantuntijalausunto kuntoutusta varten ja noin 35 % lapsia, joilla on ollut erityisen tuen tarvetta, mutta heiltä on puuttunut asiantuntijalausunto.

Edellä esiteltyjen asioiden lisäksi kirjassa käsitellään muun muassa lainsäädäntöä ja perheen voimavarojen vahvistamista Vanhempien jaksaminen onkin erityisen tärkeää, sillä he ovat asiantuntijoiden rinnalla lapsen tärkeimpiä kannustajia ja ohjaajia. Erityislapsen vanhemmat tarvitsevat usein vertaisryhmän tukea. Erityis-ongelmista omiksi kappaleiksiin kirjassa on nostettu levottomuus, masennus, univaikeudet, leikin vaikeudet, asperger, tourette, ylivilkkaus ja dysfasia. 

Kirjassa käsiteltiin myös kolmannen sektorin tekemää lasten ja perheiden parissa tapahtuvaa ennaltaehkäisevää ja korjaavaa työtä. Kolmas sektori on omalta osaltaan jakamassa kasvatuskumppanuutta ja edistämässä hyvinvointia muun muassa erilaisten huoli- ja harrastejärjestöjen muodossa.

Lähteet:

Huhtanen, K. 2004. Varhainen puuttuminen - Erityisen tuen tarpeen kohtaaminen päivähoidossa. Tammer-Paino Oy. Tampere.

Pesola, A. 2013. Luomuliikunnan vallankumous, sohvan pohjalta taisteluvoittoon. 1.painos. Saarijärven Offset Oy.

Vuori, I., Taimela, S., Kujala, U. Liikuntalääketiede. 2014.3.painos. Hansaprint Oy. Vantaa.

- Satu, Marjo ja Sonja